Muutama teksti sitten, kerroin painoni jojoilusta ja siitä, kuinka olen hiljalleen opetellut kuuntelemaan itseäni. Tammikuun alusta alkaen, olen pyrkinyt syömään kaksi kasvisruokaa viikossa ja herkuttelun olen siirtänyt viikonlopulle. Liikuntamäärä on pysynyt samana kuin viime vuosina eli olen liikkunut noin viisi kertaa viikossa. Erityisesti olen kuitenkin harjoitellut kuuntelemaan kehoani ja sen viestejä erityisellä tarkkuudella. Olen esimerkiksi saattanut vaihtaa suunnitellun salitreenin kävelyyn, lenkin sohvalla pötköttelyyn tai sohvalla pötköttelyn kovaan salitreeniin.
Jotta itse henkilökohtaisesti opin sisäistämään asioita, minun pitää kirjata ne visuaalisesti silmieni eteen. Tämä tarkoittaa, että tykkään tutkia kulkemani lenkin pituutta ja lenkin aikaista sykettä jälkikäteen. Suunnittelen kuntosalitreenini etukäteen ja pidän painoista kirjaa. Kirjaan viikon treenit kalenteriin ja pidän kiinni suunniteltujen treenien määristä pääsääntöisesti. Pidän myös satunnaisesti kirjaa painostani ja erityisesti otan kehostani mittoja mittanauhalla. Tämä antaa buustia jatkaa valitsemallani tiellä kohti hyvinvoivaa minää. Tämä asioiden ylöskirjaaminen tuo elämäni silmieni eteen, enkä voi enää uskotella asioita. Välillä nämä konkreettiset merkinnät potkaisevat pidemmälle lenkille, kehottavat lisäämään painoja salilla tai rajaamaan herkkujen syönnin oikeasti viikonloppuun. Kirjaan tuloksia "salaiseen vihkooni", joka on ikään kuin minun oma päiväkirjani.
Jotta itse henkilökohtaisesti opin sisäistämään asioita, minun pitää kirjata ne visuaalisesti silmieni eteen. Tämä tarkoittaa, että tykkään tutkia kulkemani lenkin pituutta ja lenkin aikaista sykettä jälkikäteen. Suunnittelen kuntosalitreenini etukäteen ja pidän painoista kirjaa. Kirjaan viikon treenit kalenteriin ja pidän kiinni suunniteltujen treenien määristä pääsääntöisesti. Pidän myös satunnaisesti kirjaa painostani ja erityisesti otan kehostani mittoja mittanauhalla. Tämä antaa buustia jatkaa valitsemallani tiellä kohti hyvinvoivaa minää. Tämä asioiden ylöskirjaaminen tuo elämäni silmieni eteen, enkä voi enää uskotella asioita. Välillä nämä konkreettiset merkinnät potkaisevat pidemmälle lenkille, kehottavat lisäämään painoja salilla tai rajaamaan herkkujen syönnin oikeasti viikonloppuun. Kirjaan tuloksia "salaiseen vihkooni", joka on ikään kuin minun oma päiväkirjani.
Yllätyksiä tuloksissa
Tutkin äsken salaista vihkoani ja yllätyin todenteolla. Salitreenien osalta yllätys ei ollut niin suuri. Olinkin tietoinen, että painojen määrä on noussut hieman tämän kevään aikana. Mutta suurin yllätys oli, kun tutkailin mittanauhatuloksia. Kahdessa kuukaudessa keskivartalostani on lähtenyt kauttaaltaan 10cm. Rinnan-, vyötärön ja lantionympärys ovat kaikki - 10cm. Paino on pudonnut tuossa ajassa 6kg eli todella maltillisesti.
Nähdessäni tämän muutoksen paperilla silmieni edessä, menin peilin eteen kehumaan itseäni ja arvatkaas mitä? Siellähän se pikku piru istui olkapäällä huutelemassa, että: "Joo, joo, mutta katsopas tuota makkaraa, mikä tuossa vyötäröllä vielä on, ja onhan nuo käsivarret ihan super paksut". Hetken siinä hengittelin ja tutkailin omaa kuvaani, sitten nostin haban esiin (joka on mielestäni jo ihan siedettävän kokoinen) ja sanoin tuolle pikku pirulle: "Haista sinä, pitkä p....!", pyyhkäisin sen pikku pirun olkapäältä vessan lattian kylmälle laatalle ja päätin olla ylpeä tämän päivän peilikuvastani ja jatkaa valitsemallani tiellä! 😍
Kommentit
Lähetä kommentti